14:00-18:00 Myymälän järjestelyä

Töissä on ollut meneillään joku ihme suvantovaihe, eikä siltä saralta ole mitään mainitsemisen arvoista kerrottavaa. Lörsötty, lusmuttu ja palloiltu on kyllä oikein olan takaa, sillä järkevää tekemistä ei yksinkertaisesti ole riittänyt jokaisen päivän jokaiselle tunnille (plus viime viikolla oli taas kaksi tet-harjoittelijaa, jotka rohmusivat meidän duunit). Kyllä täällä opitaan ainakin se, miten näytetään kiireiseltä asiakkaan ja pomojen silmissä, jos ei muuta. No, ensi viikolla on taas varmaan toinen ääni kellossa, kun myymälään on luvattu saapuvaksi sellaiset 9000 kappaletta ruusuja.

Tiistaina otettiin töiden jälkeen Wörleinin auto haltuun ja hyrväytettiin Landsbergiin turistikierrokselle. Matka meni mutkattomasti, ja perillä odottivat hienot talot, jotkut ihme linnanmuurit ja tietysti mahtava Lech-joki, joka virtaa Landsbergin läpi. Lechiä kuvattiin edestä ja takaa ja istuen ja maaten. Kävelykierrokseen keskustassa kuuluivat luonnollisesti myös suussasulavat jätskitötteröt. Joen vartta pitkin kulki tunnelmallinen puistotie, ja puskien katveesta tiirasimme nuorisoa kutupaikoillaan. Kyllä täällä teinilaumat näyttävät ihan justiinsa samalta kuin Suomessa hevibändipaitoineen.

Keskiviikkoiltana vedimme pikkukuoharien jälkeen yllemme sukkikset ja mekot, ja suunnistimme kohti Kino Diesseniä. Syynä kosmopoliittiin käytökseen arki-iltana oli tietysti Sinkkuelämää 2 -elokuvan ennakkonäytös. Sinkkarit vetikin salin melkein puolilleen hihitteleviä ja kuhisevia teinimimmejä (sekä yhden kissan), eivätkä saksadubbaukset juuri menoa haitanneet. Kliseisimmissä kohtauksissa kyllä toivoin, etten olisi ymmärtänyt sitäkään vähää. Leffan jälkeen askel kävi kevyesti kotiin asti kohisevassa sateessa.

Eilen vietettiin jälleen lauantaipäivää Augsburgissa. Se on aina vaan ihan mahtava kaupunki! Alkupäivän shoppailun jälkeen lähdimme pyrkimään kohti Fuggereita. Fuggerei on vuonna 1521 Augsburgin sisään perustettu köyhien asuinalue, ja se tunnetaan maailman vanhimpana ”social communityna”. Tehtyämme ensin toivio- ja vessareissun juuri päinvastaiseen suuntaan palasimme lähtöruutuun raatihuoneelle, ja sieltähän Fuggerei löytyikin ihan näpsäkästi. Toden totta! Muurien sisäpuolella oli kuin olikin kahdeksasta kadunpätkästä ja kauniista, keltaisista kivitaloista koostuva asuinyhteisö, kylä kaupungin sisällä. Asuminen maksaa 80 senttiä päivältä, ja asukkaiden odotetaan rukoilevan kolmesti päivässä. Nykypäivänä asukkaiden keski-ikä on 70 vuoden paikkeilla. Oli oma toisen maailmansodan aikainen bunkkeri, kirkko, biergarten. Ja olihan siellä Mozartin isoisoisänkin museoitu asunto! Hauska oli myös sisustettu malliasunto, joka kyllä takapihoineen päivineen vaikutti oikein asumiskelpoiselta. Vähän tuli toisaalta myös hölmö olo siinä kierrellessä, koska niissä taloissa ihan oikeasti asuu ihmisiä, ja turistit sitten siellä joka päivä käyvät pällistelemässä. Toisaalta taas, eipä noin halvalla vuokralla paljoa voi sellaisesta asiasta varmaan rissata. Junaa odotellessa ehdittiin taas hyvin syödä jätskit ja Yorma'sin sämpylät (naurettavasta nimestään huolimatta Yorma's on pelastanut henkemme jo muutaman kerran).

Tänään sitten die Damen sivisti itseään Münchenin museoissa. Ensiksi käytiin nopsasti kokemassa vanha kasvitieteellinen puutarha, joka säväytti monipuolisella nokkos- ja vuohenputkilajikkeistollaan. No oli siellä myös pari isoa neidonhiuspuuta. Siitä suunnattiin sitten Pinakotheken -museokolmikolle. Alte Pinakothekin kokoelma koostuu ihan mielettömästä valikoimasta vanhoja eurooppalaismaalareiden töitä. Itseäni ihastuttivat eritoten Rubensin rehevät ihmishahmot ja ilmeikkäät eläimet. Keskittymisemme hivenen herpaantui saksalaismaalareiden kohdalla, ja mieskasvoisten naisten ja Weihenstephan-kuvabongausten äärellä koko touhu meinasikin mennä ihan mulkeroksi. Siirryttiin hyvän sään aikana Neue Pinakothekiin, joka puolestaan on keskittynyt uudempaan, 1800-1900-luvun taiteeseen. Siellä siis oli ihan oikeita Van Gogheja (auringonkukkamaalaus!) ja erityisesti ikirakkauteni, Monet'n lummemaalaus!!

Jottei koko touhu kuulostaisi liian hohdokkaalta, mainittakoon, että jo Alte Pinakothekin puolestavälistä asti nälkä vaani meitä. Saatavilla ei kuitenkaan ollut kuin kallista ravintolasafkaa, joten päätimme tyytyä pelkkään hengenravintoon. Suolet kurnien päätimme museokierroksen Pinakothek der Moderneen, nykytaiteen museoon. En paljoa liioittele, jos sanon, että vaelsin osan niistä moderneista maalauksista ihan sumussa. Alakerrassa ilmeet kirkastuivat, kun tupsahdimme keskelle kasaritietsikoita ja huonekalumuotoilun helmiä. Alvar Aalloltakin oli siellä parit tuolit ja pöydät, huraa! Näiden voimalla jaksoimme uuteen nousuun, ja se tulikin tarpeeseen, kun piti vielä ehtiä parinkymmenen minuutin päästä lähtevään junaan. Tehtiin uusi pikakävelyn maailmanennätys, kahmaistiin Yormat matkaan ja parkkeerattiin junan penkeille. Pinakothek-reissua suunnitteleville vinkkinä, että ehkä kannattaa varata mieluummin pari päivää kaikkien kolmen museon kiertämiseen. Aikamoinen pläjäys meinaan.