Viimeinen viikko Saksassa lähti käyntiin. Sen kunniaksi meitä on hellitty jo vaikka kuinka monta päivää hikisellä ja aurinkoisella kelillä. Miten me satuttiinkin tähtäämään lomamme juuri näille päiville? Ollaan palkittu itseämme kymmenen viikon raadannasta shoppailemalla jälleen kerran Augsburgissa, syömällä litroittain jäätelöä, kävelemällä Wörleinin ja keskustan väliä noin tuhat kertaa päivässä ja lorvimalla Ammersee-Starnberger See -akselilla. Suurin panostuksemme oli kahden päivän turistireissu Berliiniin, mikä sekin järjesteltiin kaukonäköisesti edellisenä iltana. Kaikki tarpeellinen tässä lähistöllä alkaa olla jo nähty, ja matkustaminen kauemmas on niin järjettömän kallista, että viimeisen viikon suunnitelmissa siintää enää München puutarhoineen (ja ehkä vielä yksi museo, jos hotsittaa).
Eilen oltiin St. Albanissa rannalla aurinkoa ottamassa. Talviturkkikin lähti siinä Ammerseehen pulahtaessa, ja vesi oli siis vaikka kuinka lämmintä! Rantareissu oli ihan napakymppi, tuli tarpeeseen. Sen päälle katsottiin telkasta Saksa-Englanti -peli, joka räjäytti potin. Tää näiden futisfanitus on jotenkin liikuttavaa, jopa Diessenin keskusta oli täynnä tööttääviä autoja lippuineen ja vuvuzeloineen juhlistamassa voitettua peliä.
Mun pää on ihan tyhjä! Töiden loputtua viikkorytmi on ihan hukassa, enkä mä oikeastaan edes muista, mitä kaikkea me ollaan tehty tässä kuluneella viikolla. Siksi tämäkin päivitys jää nyt hivenen torsoksi raportoinnin osalta. Voin tietty heittäytyä sentimentaaliseksi ja kirjoittaa loppuun muutaman läksyn, joita olen täällä Saksan Siperiassa oppinut.
1. Ihmiset ympärillänikin ovat ihmisiä. Haisevia, mokailevia, inhimillisiä ihmisiä. Minulla ei ole mitään paineita tai syytä hävetä.
2. On myös hyviä, avuliaita ja vilpittömiä ihmisiä, joihin kannattaa joskus vain luottaa. Voin ottaa heistä opiksi ja olla itsekin joskus samanlainen.
3. Hyväksy se, että yleensä mikään ei mene niinkuin on suunnitellut, eikä mikään ole ikinä täydellistä. Silti asiat järjestyvät aina jotenkin.
4. Älä pelkää virheiden tekemistä. Virheistä oppii, ja niitä tekee kaikki.
maanantai 28. kesäkuuta 2010
torstai 17. kesäkuuta 2010
Mutapainia rhodokuopassa
Meille tuli tänne viime maanantaina uusi kämppis. 26-vuotias saksalaislyyli, jonka ennakko-odotuksiemme mukaan ristimme Hinkiksi. Hinkki on kunnollinen, tunnollinen ja pirtsakka - kaikin tavoin erinomainen opiskelijatyttö. Englantia ei voi mimmille puhua, kun ei sitä osaa. Meitä ei ilahduttanut uuden asukkaan saaminen tänne, koska olemme kaksin asuessamme muuttuneet ihan susilapsiksi tapoinemme ja ajanviettotapoinemme. Tuskinpa tosin on herkkua hänellekään hypätä tähän meidän liikkuvaan junaan. Toisaalta Hinkki pakenee Wörleinista jo keskiviikkoiltaisin, ja palaa vasta maanantaiaamuksi.
Viime viikolla pääsin "kokeilemaan siipiäni viherrakentajana", kun Norbert, alan ihminen, otti mut mukaansa Starnbergiin istutuspuuhiin. Ajettiin jonkun ökyrikkaan pihaan, johon käytiin istuttamassa iso puu. Kun on tarpeeksi rahaa, ei tarvitse odottaa puunkaan kasvamista, kun voi ostaa sen valmiiksi isokokoisena. Kaivettiin kuoppa (Norbert lähinnä, minä koristeena), tuikattiin puu sinne, täytettiin kuoppa ja istutettiin nurmikko ympärille. Kurkkasin sisään terassin ikkunoista, ja sillä tyypillä oli seinillä vanhan näköisiä öljymaalauksia ja kaiken maailman kullattuja juttuja. Ja olin taas varmaan ihan vaan vahingossa niin halvatun taitava, että tienasin 10€ tippiä, heh.
Me ollaan katsottu viime aikoina paljon leffoja. Norjalaisella on uusi, entistä nopeampi nettiyhteys, jolla olemme töllötelleet niin ganstaleffoja, Shrek 4:ää kuin Disney-klassikoita. Toisaalta viime viikolla työpäivät venyivät välillä 12-tuntisiksi, ja muutaman elokuvan ajan onkin tullut vedettyä sikeitä aika antaumuksella.
Lauantaina Norjalaisen porukoiden kyydillä ajeltiin ensin niiden kotiin Tutzingiin. Sieltä jatkoimme junalla Müncheniin. Münchenissä vietettiin iltaa tutulla poikaporukalla grillaillen. Tutustutimme heitä suomalaismusiikkiin, he tutustuttivat meitä makeaan popcorniin (hyi että!). Norjalaista sieppasi kaverinsa sotkuinen asunto, jossa meidän oli aluksi määrä yöpyä, joten hyppäsimme metroon ja kävimme toisen kaverin kanssa heittämässä kassimme tämän kämpälle (joka olikin oikein siisti). Kämpältä ajettiin metrolla kohti keskustaa, jossa pojat kävivät kiivasta väittelyä määränpäästämme. Käveltiin sit kuitenkin Marienplatzille, jossa saimme itsemme keploteltua sisään jollekin hiphop-klubille. Oli niin hyvää musiikkia, ja jorattiin tyrät rytkyen aamunkoittoon.
Sunnuntaina katsottiin Norjalaisen kaverilla Super Size Me sekä maailman noloin 2Fast 2Furious, ja saatiin hyvää lihakastiketta ja pastaa. Illalla seurattiin vielä, kun Saksa vei Australiaa 4-0, ja sen jälkeen me kolme matkustimme junalla takaisin Tutzingiin. Norjalaisen vanhemmilla on 3 ankkaa, joille oli keskeltä puutarhaa varattu näyttävä tunkio asuntoineen. Tuijotettiin niitä maanantaina about puoli päivää, kunnes lähdettiin käymään Starnberger Seellä Roseninsel -ruususaarella. Roseninselillä oli kaikki samat historialliset ruusut kuin Wörleinissakin, sekä paljon hanhia, joutsenia poikasineen ja sääskiä suut silmät täyteen.
Muuten, tässä ikkunalaudalla tietsikalla istuessani katselen, kun kollegat palailevat töihin television ääreltä Saksa-Serbia -pelin jälkeen. Saakohan muissa työpaikoissa kesken päivän vapaata jalkapallon takia?
Viime viikolla pääsin "kokeilemaan siipiäni viherrakentajana", kun Norbert, alan ihminen, otti mut mukaansa Starnbergiin istutuspuuhiin. Ajettiin jonkun ökyrikkaan pihaan, johon käytiin istuttamassa iso puu. Kun on tarpeeksi rahaa, ei tarvitse odottaa puunkaan kasvamista, kun voi ostaa sen valmiiksi isokokoisena. Kaivettiin kuoppa (Norbert lähinnä, minä koristeena), tuikattiin puu sinne, täytettiin kuoppa ja istutettiin nurmikko ympärille. Kurkkasin sisään terassin ikkunoista, ja sillä tyypillä oli seinillä vanhan näköisiä öljymaalauksia ja kaiken maailman kullattuja juttuja. Ja olin taas varmaan ihan vaan vahingossa niin halvatun taitava, että tienasin 10€ tippiä, heh.
Me ollaan katsottu viime aikoina paljon leffoja. Norjalaisella on uusi, entistä nopeampi nettiyhteys, jolla olemme töllötelleet niin ganstaleffoja, Shrek 4:ää kuin Disney-klassikoita. Toisaalta viime viikolla työpäivät venyivät välillä 12-tuntisiksi, ja muutaman elokuvan ajan onkin tullut vedettyä sikeitä aika antaumuksella.
Lauantaina Norjalaisen porukoiden kyydillä ajeltiin ensin niiden kotiin Tutzingiin. Sieltä jatkoimme junalla Müncheniin. Münchenissä vietettiin iltaa tutulla poikaporukalla grillaillen. Tutustutimme heitä suomalaismusiikkiin, he tutustuttivat meitä makeaan popcorniin (hyi että!). Norjalaista sieppasi kaverinsa sotkuinen asunto, jossa meidän oli aluksi määrä yöpyä, joten hyppäsimme metroon ja kävimme toisen kaverin kanssa heittämässä kassimme tämän kämpälle (joka olikin oikein siisti). Kämpältä ajettiin metrolla kohti keskustaa, jossa pojat kävivät kiivasta väittelyä määränpäästämme. Käveltiin sit kuitenkin Marienplatzille, jossa saimme itsemme keploteltua sisään jollekin hiphop-klubille. Oli niin hyvää musiikkia, ja jorattiin tyrät rytkyen aamunkoittoon.
Sunnuntaina katsottiin Norjalaisen kaverilla Super Size Me sekä maailman noloin 2Fast 2Furious, ja saatiin hyvää lihakastiketta ja pastaa. Illalla seurattiin vielä, kun Saksa vei Australiaa 4-0, ja sen jälkeen me kolme matkustimme junalla takaisin Tutzingiin. Norjalaisen vanhemmilla on 3 ankkaa, joille oli keskeltä puutarhaa varattu näyttävä tunkio asuntoineen. Tuijotettiin niitä maanantaina about puoli päivää, kunnes lähdettiin käymään Starnberger Seellä Roseninsel -ruususaarella. Roseninselillä oli kaikki samat historialliset ruusut kuin Wörleinissakin, sekä paljon hanhia, joutsenia poikasineen ja sääskiä suut silmät täyteen.
Muuten, tässä ikkunalaudalla tietsikalla istuessani katselen, kun kollegat palailevat töihin television ääreltä Saksa-Serbia -pelin jälkeen. Saakohan muissa työpaikoissa kesken päivän vapaata jalkapallon takia?
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
"Life is so random."
Ennustukset töistä kävivät toteen. Muutamasta rekasta ulostautui liki kymmenentuhatta ruusua, joita vellovassa kaatosateessa päästiin asettelemaan kastelumattojen päälle järjestykseen. On tullut vaihdettua niin sukat kuin alkkaritkin useampaan otteeseen kosteahkon kelin takia. Perjantaina sitten olikin yhtäkkiä ihan mieletön kesäpäivä, ja asiakkaitakin pörräsi siihen malliin, että mä melkein aloin toivoa sadetta takaisin. Kun mikään ei riitä. No, kyllä se taas huomisesta lähtien pitäisi sataa, ei syytä huoleen. Aikaisempina viikkoina huolella järjestelemämme beet-, edel- ja strauchroset kuskattiin nyt tyystin eri paikkaan, ja niiden tilalle laitettiin zwergrosea, bodendeckeriä ja kletterrosea. Sitä hukkaan heitettyjen työtuntien määrää... Noiden uusien ruusujen kanssa sen sijaan on ollut jopa ihan kiva huhkia! Uudet lajikkeet virkistävät aina kivasti, mm. kohtauksia nimensä vuoksi aiheuttanut Minnehaha. Tuulian nimikkoruusua, Moje Hammabergia vielä kaivattaisiin.
Torstai oli jälleen vapaapäivä jonkin Fronleichnamin vuoksi, ja keskiviikkoiltana meillä olikin kahden naisen skål-juhlat 2kk-rajapyykin kunniaksi. Ohjelmassa mm. pyykin pesua ja ripustamista hilpeissä tunnelmissa sekä totuuspeliä. Torstai maattiin sisällä.
Perjantaina paloi käämi Halinalleen, jonka kanssa meidät nakitettiin laittamaan historische roseja. Ehkä just yhtä asiaa mä inhoan enemmän kuin historische rosejen laittamista, nimittäin historische rosejen laittamista Halinallen kanssa. Siinä on varsinainen mukatärkeä lörsö laiskuri, joka luulee varmaan olevansa joku Pentti Alanko heti valmistuttuaan. Vaikka se on sellainen mua nuorempi (ja kaksi kertaa pienempi) mikkihiiri. Nojoo. Illalla mentiin tutulla työporukalla kiinalaiseen syömään, koska siellä oli buffet. Ritari oli sivistynyt ja osasi toimia kiinalaisittain, ja mun onnenkeksini varoitti häiritsemästä naapureitani tulevalla viikolla. Hui...? Kinuskilta jätskikioskille hakemaan myöhäisillan jäätelöt, jotka käytiin rannassa popsimassa. Järvi oli tyyni, taivas loisti tähtineen, ja joku tyyppi soitteli siinä kitaraa. Se oli taas niitä semmoisia elämän eeppisiä hetkiä.
Lauantaina junamatka Weilheimista Garmisch-Partenkircheniin oli aika karsee, koska junassa oli tuhat astetta lämmintä, ja hieno, pilvetön kesäkeli oli houkutellut pari muutakin vuorituristia liikkeelle. Miksi joidenkin ihmisten hiki haisee lämpimältä ruoalta tai munavoilta? Ruumiistairtautumisen harjaantuneina mestareina pääsimme kuitenkin menestyksekkäästi perille, ja jonotimme itsellemme Zugspitze-rundin liput.
Zugspitzen huipulle kipusi hidas hammasratasjuna, joka osan matkasta kulki vuoren sisään tehdyssä tunnelissa. En olekaan ennen mennyt junalla jyrkkää ylämäkeä. Yritin porata pakarani penkkiin, etten olisi luisunut vastapäätä istuvan kiinalaispojan syliin. Viimeiset metrit junalta aivan huipulle, 2962 metriin, noustiin 90 hengen gondolihissillä. Hissimatkan ajan radiossa soiva Aerosmithin I Don't Wanna Miss a Thing viimeisteli spektaakkelimaisen, taivaaseenottoa mukailevan kokemuksen (eeppinen hetki vol 2).
Makeat maisemat siellä oli, ei voi muuta sanoa. Kamerat lauloivat jälleen, eikä oikein tiennyt, mitä kohtaa olisi kuvannut. Huipulla menee muuten myös Baijerin ja Tirolin raja, eli nyt on sitten Itävaltakin tsekattu. Zugspitzesta on kyllä osattu ottaa kaikki turismihyöty irti, meinaan oli Saksan korkeinta biergartenia, näyttelyä, betonia ja vuorikrääsää ihan yllinkyllin. Ja vierailijoitakin riitti vaikka kuinka. Heitettiin currywurstit naamariin ja laskeuduttiin gondolilla alas asti. Kolmen kilsan matka taittui alta kymmenessä minuutissa, ja siis voi apua kun korvat huusi hallelujaa. Näytettiin varmaan aika hyvältä, kun käveltiin G-P:n keskustassa nenästä kiinni pitäen ja silmät sikkuralla puhaltaen.
Tuomio? Zugspitze oli hieno, mutta kyllä ainakin mulle Wank oli se varsinainen alppielämys:
1.Wankin eteen meidän piti vähän taistella, fyysisesti ja ennen kaikkea henkisesti.
2.Wank on elämänmakuisempi. Zugspitze on the turistivuori, ja siksi väkisinkin vähän valmiiksipureskeltu. Wankissa on vähän enemmän luonnon helman ja vaaran tuntua.
3.Wank on ikuisesti Se Eka Huippu.
Hikisen junamatkan päälle olimme suunnitelleet menevämme Ammerseen rantaan siidereille, mutta Norjalainen soitti ja käski meidät sen ja Kumman kaa -pojan kanssa Wörleiniin iltaa viettämään. Sai sielläkin onneksi istua parvekkeella! Partsilta päädyttiin taas kertaalleen Sunsetiin. Sieltä joku Norjalaisen kaveri tuli lastaamaan meidät autoon, ja loppujen lopuksi oltiin vissiin Riederaussa jonkun sen kaverin takapihalla nuotion ympärillä istumassa. (Siellä oli muuten kaksi ihanaa koiraterapiakoiraa, ja toisen nimi oli Timo! Ihana!) Joskus yöllä meidät karautettiin takaisin Wörleiniin, ja mentiin Norjalaisen huoneeseen katsomaan leffoja. Minä sängyn päädyssä nukuin pää märkänä paksun peittokasan alla ehkä neljän, viiden elokuvan ajan, ja taustalla huusi milloin Will Smith, milloin Belinda Carlisle. Aamulla heräsin sopivasti Futurama-leffalle, jonka jälkeen jätettiin Norjalainen ja Kumman kaa sinne haisemaan ja siirryttiin omalle kämpälle. Ulkona on tänäänkin ihan mie-let-tö-män lämmin.
Torstai oli jälleen vapaapäivä jonkin Fronleichnamin vuoksi, ja keskiviikkoiltana meillä olikin kahden naisen skål-juhlat 2kk-rajapyykin kunniaksi. Ohjelmassa mm. pyykin pesua ja ripustamista hilpeissä tunnelmissa sekä totuuspeliä. Torstai maattiin sisällä.
Perjantaina paloi käämi Halinalleen, jonka kanssa meidät nakitettiin laittamaan historische roseja. Ehkä just yhtä asiaa mä inhoan enemmän kuin historische rosejen laittamista, nimittäin historische rosejen laittamista Halinallen kanssa. Siinä on varsinainen mukatärkeä lörsö laiskuri, joka luulee varmaan olevansa joku Pentti Alanko heti valmistuttuaan. Vaikka se on sellainen mua nuorempi (ja kaksi kertaa pienempi) mikkihiiri. Nojoo. Illalla mentiin tutulla työporukalla kiinalaiseen syömään, koska siellä oli buffet. Ritari oli sivistynyt ja osasi toimia kiinalaisittain, ja mun onnenkeksini varoitti häiritsemästä naapureitani tulevalla viikolla. Hui...? Kinuskilta jätskikioskille hakemaan myöhäisillan jäätelöt, jotka käytiin rannassa popsimassa. Järvi oli tyyni, taivas loisti tähtineen, ja joku tyyppi soitteli siinä kitaraa. Se oli taas niitä semmoisia elämän eeppisiä hetkiä.
Lauantaina junamatka Weilheimista Garmisch-Partenkircheniin oli aika karsee, koska junassa oli tuhat astetta lämmintä, ja hieno, pilvetön kesäkeli oli houkutellut pari muutakin vuorituristia liikkeelle. Miksi joidenkin ihmisten hiki haisee lämpimältä ruoalta tai munavoilta? Ruumiistairtautumisen harjaantuneina mestareina pääsimme kuitenkin menestyksekkäästi perille, ja jonotimme itsellemme Zugspitze-rundin liput.
Zugspitzen huipulle kipusi hidas hammasratasjuna, joka osan matkasta kulki vuoren sisään tehdyssä tunnelissa. En olekaan ennen mennyt junalla jyrkkää ylämäkeä. Yritin porata pakarani penkkiin, etten olisi luisunut vastapäätä istuvan kiinalaispojan syliin. Viimeiset metrit junalta aivan huipulle, 2962 metriin, noustiin 90 hengen gondolihissillä. Hissimatkan ajan radiossa soiva Aerosmithin I Don't Wanna Miss a Thing viimeisteli spektaakkelimaisen, taivaaseenottoa mukailevan kokemuksen (eeppinen hetki vol 2).
Makeat maisemat siellä oli, ei voi muuta sanoa. Kamerat lauloivat jälleen, eikä oikein tiennyt, mitä kohtaa olisi kuvannut. Huipulla menee muuten myös Baijerin ja Tirolin raja, eli nyt on sitten Itävaltakin tsekattu. Zugspitzesta on kyllä osattu ottaa kaikki turismihyöty irti, meinaan oli Saksan korkeinta biergartenia, näyttelyä, betonia ja vuorikrääsää ihan yllinkyllin. Ja vierailijoitakin riitti vaikka kuinka. Heitettiin currywurstit naamariin ja laskeuduttiin gondolilla alas asti. Kolmen kilsan matka taittui alta kymmenessä minuutissa, ja siis voi apua kun korvat huusi hallelujaa. Näytettiin varmaan aika hyvältä, kun käveltiin G-P:n keskustassa nenästä kiinni pitäen ja silmät sikkuralla puhaltaen.
Tuomio? Zugspitze oli hieno, mutta kyllä ainakin mulle Wank oli se varsinainen alppielämys:
1.Wankin eteen meidän piti vähän taistella, fyysisesti ja ennen kaikkea henkisesti.
2.Wank on elämänmakuisempi. Zugspitze on the turistivuori, ja siksi väkisinkin vähän valmiiksipureskeltu. Wankissa on vähän enemmän luonnon helman ja vaaran tuntua.
3.Wank on ikuisesti Se Eka Huippu.
Hikisen junamatkan päälle olimme suunnitelleet menevämme Ammerseen rantaan siidereille, mutta Norjalainen soitti ja käski meidät sen ja Kumman kaa -pojan kanssa Wörleiniin iltaa viettämään. Sai sielläkin onneksi istua parvekkeella! Partsilta päädyttiin taas kertaalleen Sunsetiin. Sieltä joku Norjalaisen kaveri tuli lastaamaan meidät autoon, ja loppujen lopuksi oltiin vissiin Riederaussa jonkun sen kaverin takapihalla nuotion ympärillä istumassa. (Siellä oli muuten kaksi ihanaa koiraterapiakoiraa, ja toisen nimi oli Timo! Ihana!) Joskus yöllä meidät karautettiin takaisin Wörleiniin, ja mentiin Norjalaisen huoneeseen katsomaan leffoja. Minä sängyn päädyssä nukuin pää märkänä paksun peittokasan alla ehkä neljän, viiden elokuvan ajan, ja taustalla huusi milloin Will Smith, milloin Belinda Carlisle. Aamulla heräsin sopivasti Futurama-leffalle, jonka jälkeen jätettiin Norjalainen ja Kumman kaa sinne haisemaan ja siirryttiin omalle kämpälle. Ulkona on tänäänkin ihan mie-let-tö-män lämmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)