Hiuksissa pihkaa

Obatzter, baijerilainen biergartenjuusto. Oon ehkä löytänyt kaikkien leivänpäällisten kuninkaan. Pääsimme kokeilemaan Obatzteria ensi kertaa pari viikkoa sitten, kun työkaverimme Ritari toi sitä siskonsa tekemänä meille maistettavaksi. Kyseessä on siis camembertin, jonkun muun juuston ja voin sekoitus, joka on maustettu sipulilla, paprikalla sun muilla mausteilla. Siis äärettömän terveellistä ja ravitsevaa. Ja nyt tulee tunnustus: Löysin sitä tänään Penny-Marktista enkä malttanut odottaa kämpille asti, vaan kaivoin sitä sormella purkista kotimatkan ajan.

Viikonloppu oli ja meni jälleen, ja kuukausikin ehti vaihtua toukokuuksi kuin huomaamatta! Meidän vappu meni jälleen seikkaillessa pitkin poikin, ja koko viikonloppu tuntuikin paljon pidemmältä kuin oikeasti olikaan. Perjantai-iltana olimme Rebeccan ja kumppaneiden kanssa Dettenhofenissa tutustumassa Fuchs und Has -nimiseen ravintola-baariin. Se on tehty maatalorakennukseen, ja kerran kuussa siellä sitten kemutetaan livemusiikin kera. Tällä kertaa lauteille nousi joku sikanaamareihin pukeutunut, kontrabassolla, rumpukoneella ja megafoonilla varustautunut bändi, sekä futuristipumppu, joilla oli jotkut lasersotaliivit ja hunajamelonien näköiset päähineet. Ja muuten, Fuchs und Hasista saa ehkä maailman mahtavimmat täytepatongit. Lauantaina sitten suunnattiin Norjalaisen kyydillä Müncheniin viettämään Erste Maita hänen müncheniläiskavereidensa kanssa. Sateisesta säästä huolimatta oli aikas hyvä meno. Ja tulipa jopa koettua legendaarinen saksalainen biergartenkulttuuri. Lisätietoja saa kysymällä.

Mut joo tosiaan, johan sitä ihanaa kesäkeliä alkuun riittikin. Nyt täällä on satanut perjantaista asti melkein taukoamatta, ja perjantai-iltana myös ukkonen jyristeli melkein päällä. Mä oon niin kypsä tähän sateeseen, ainakin tämänpäiväisen ruusumaalla likoamisen jälkeen. Onneksi on sentään kunnon suht hiostamaton sadeasu. Ja työpaikan tarjoamat kumisaappaat ovat ehkä maailman mukavimmat jalassa (ja ne kopisevat hauskasti kuin korkokengät). Tänään tosin aamupäivän hirvittävässä nauruhepulissa irtosi naurut Olkiluoto-lookistamme, eli vihreiden saappaiden päälle vedetyistä sadehousujen lahkeista, suojahanskoista ja hupusta.

Ja sitten vielä pari työasiaa, koska nehän ovat aina kaikkein kiinnostavimpia. Oon tullut tutuksi Wörleinin maskottikulkuneuvon, Piaggio Apen kanssa. Se on ikivanha, pieni ja vihreä kolmipyöräinen "auto", jossa on maailman reistailevimmat vaihteet, osittain toimivat ovet ja mainio avolava vaikkapa raskaiden tiilien tai haisevien perunasäkkien kuljettamiseen. Kun Piaggio tulee, sen kuulee jo kaukaa äänestä. Ehkä Wörleinin kokoinen yritys olisi tosin voinut satsata vaikkapa pariin edustavaan Kubotaan mieluummin kuin hikiseen rämäkolmipyöräiseen, mutta kyllä se toisaalta on ihan liian symppis menopeli suitsait hyljättäväksi. Pitäisiköhän mun ruveta isona keräilemään Piaggioita?

Entä se toinen työasia? No siis, hoidettiin tuossa Tuulian kanssa vähän bonsaimäntyjä. Sellaisia tuhannen, parin tuhannen euron hintaisia. Vähän vaikee olla vaatimaton, kun ollaan vaan niin turkasen taitavia.


Meidän ihana Ammersee-järvi.