Fragen Sie bitte an die Kasse

Juu, yhä täällä. Töitä on ehtinyt olla kolme päivää. Pikkasen jaksaa vielä järkyttää tuo työpäivien pituus, maanantaista perjantaihin kun painetaan klo 8:00-18:00 ja välissä on tunnin ruokatauko. Aikamoinen tahti sen ainaisen lepaalörsöyksen jälkeen. Iltaisin oonkin ollut aika naatti ja syötyäni, suihkussa käytyä ja hetken aikaa netissä painittuani ihan valmis vällyjen väliin.

Työt on mukavan vaihtelevia. Tähän mennessä oon jo ainakin lannoittanut, järjestellyt myymälää, asentanut tippukasteluletkuja, pakannut tuijien paakkutaimia ja hoitanut ruusuja. Noissa ruusuissa sitä onkin sarkaa, kun niitä on about miljardi odottamassa touko-kesäkuussa pidettäviä ruusuviikkoja. Mä ja Tuulia ollaan siistitty ja trimmattu ne, ja seuraava koitos olisi vissiin asetella ne ulos mattojen päälle järjestykseen. Tai ollaanhan me jo aseteltukin muutama lajike. Ja tullaan asettelemaan uudelleen, koska aina kun luulee saaneensa yhden lajikkeen järjestykseen ja siihen perään pari seuraavaa, jostain ilmestyy yhtäkkiä kymmenen tai kaksikymmentä kappaletta lisää, ja niille sitten pitää tehdä tilaa ja siirtää kaikkia ruusuja vähän ja silleeeen. Tuleekohan täällä ruusuihin samanlainen viha(rakkaus)-suhde kuin Lepaalla on tullut kasvihuonetomaattiin? :)

Saksalaiset Wörleinissa ovat mukavia. Vähän ihmetyttää, että varsinkaan nuo pari-kolmekymppiset työntekijät eivät puhu englantia oikein yhtään. Meikäläisen saksan opettelun kannalta se on tietysti hyvä asia, mutta varsinkin näin alkuvaiheessa ärsyttää, kun kielimuurin takia on vaikeaa kysyä neuvoa ja toisaalta itsekään ymmärtää työohjeita. Pomo ja pari muuta tyyppiä puhuvat onneksi oikein hyvää englantia, ja kyllä se saksakin alkaa allekirjoittaneelta ehkä pikkuhiljaa luistaa. Me ollaan niin ammattilaisen näköisiä (hihhih), että asiakkaat tulevat kyselemään neuvoa kasveista sun muista. Sitä varten on hieno mantra, ”Entschuldigung, aber wir sind Praktikant(+ joku epämääräinen pääte/muminaa). Fragen Sie bitte an die Kasse!” Ekan lauseen voisi kai suomentaa vaikkapa niin, että ”Anteeksi, me olemme (miespuolinen) harjoittelija”. Himpun verran on siis vielä matkaa saksalaiseksi muuttumiseen, ei huolta.

Tänään on satanut taukoamatta aamusta iltaan. Muuten onkin ollut ihan hyvät kelit. Eilen iltapäivällä oli varmana lähemmäs 20 astetta lämmintä! Piti oikein miettiä, että voiko muka ihan oikeasti olla ilman takkia ulkona, kun vielä viime viikolla on ollut Suomessa aika vilpakka sää kuitenkin. Odotan innolla, että ilma lämpenee entisestään kevään edetessä. Hitzefreita ei tosin taida tässä mestassa irrota.