Eka viikonloppu

Servus. Siis enpä silloin joskus yläasteen saksantunnilla kuvitellut, että pääsisin joskus moikkaamaan ihmistä servus-sanalla ilman mitään huumorilatausta.

Lauantaiaamuna oli herätys klo 2:30. Tuulia oli yötä sohvalla, ja pikaisten aamutoimien jälkeen lähdettiin Helsinki-Vantaalle. Siellä möllötettiin aikamme, kunnes kuuden maissa päästiin astumaan lentsikkaan. Kone kuului airberlinille, ja lennolla jaettiin mehua ja sämpylää. Saksaa joutuikin tavaamaan heti aamusta, lentoemot kun eivät tuntuneet puhuvan muuta kieltä. Ja jos saksani ylipäänsä onkin päässyt ”hieman” ruostumaan, niin tässä vaiheessa nyt ainakin olin aivan uunelona.

Parin tunnin lennon jälkeen kone saapui Düsseldorfin lentokentälle. Mua ja Tuuliaa vaivanneet kauhukuvat hankalasta ja sokkeloisesta lentokentästä osoittautuivat aiheettomiksi – sen kun vain käveli boarding gaten ääreen nuokkumaan ja mussuttamaan karkkia (No okei, kun ensin oltiin käyty infosta kysymässä että tarviiko tehdä jotain muuta ennen sitä).

Düsseldorfista jatkoimme lentsikalla kohti Müncheniä. Tässä vaiheessa piilevä lentopelkoni vähän villiintyi, sillä kone sinkosi taivaalle aika sähäkästi ja lentokenttää lähestyessä teki ties mitä immelmanneja. Onneksi Tuulia helpotti kuolemanpelkoa kertaamalla ala-astemuistojaan, ja myös saksalainen Cosmopolitan toimi oivallisena instant-ikkunaverhona. DUS-MUC –välillä oltiin kunnon mulkeroita, kun stuertti tuli kärryn kanssa ja ojensi kummallekin yllättäen minikokoisen ranskanleivän muotoiset bretzelit. Se riitti sekoittamaan pasmat ja taaskaan ei saanut yhtä ainoaa saksan sanaa osumaan oikeaan kohtaan.

Münchenin kentälle saavuimme 11:15. Yritimme etsiä pomoamme, jonka odotimme olevan vastassa meitä, mutta ei löytynyt ketään. No, siinä sitten jo meitä kuulutettiinkin ja hetken palloilemisen ja ristiinmenemisen jälkeen meidät saatiin pakattua Wörleinin autoon. Hakijana olivat saksalaiset Rebecca ja Oliver, nuoria työntekijöitä samasta firmasta. Lentokentältä ajettiin Münchenin keskustaan. Siellä käytiin syömässä vanhassa, tunnelmallisessa olutravintolassa. Aika hyvin – eka tunti Münchenissä ja heti alkajaisiksi bretzelit, sinappia, weissbieriä, schnitzeliä ja perunasalaattia. Nam! Ruoan jälkeen kiivettiin ja ajettiin hissillä jonkun korkean tornin huipulla katsomassa kaupunkia. Keskusta on siis tosi iso, joka suuntaan näkyi punaisia kattoja ja hienoja, vanhoja rakennuksia vaikka kuinka pitkälle. München on kyllä varsinainen kulttuurikaupunki upeine arkkitehtuureineen ja kaikkine baijerilaisjuttuineen. Ravintoloiden pöydissäkin istuu aina jokunen viiksisetä nahkahousuissa ja sulkahatussa. Huh.

Keskustapalloilun päätteeksi haettiin mun ja Tuulian nettitikkuun lisenssi, ja sitten ajettiin tuhatta ja sataa Diesseniin. Siis oikeasti tuhatta ja sataa, eikä millään Autobahneilla vaan sellaisilla Tyrvännöntien tapaisilla mutkikkailla pikkuteillä! Majoituttuamme kämppään haettiin Netto-lähikaupasta ruokatarvikkeita ja kahden euron viiniä hengenpitimiksi. Ruokakauppa on vähän kuin joku meikäläisten lihakauppa. Makkaraa kinkkuu potkaa maksaa peräsuolimakkaraa raakamakkaraa weisswurstia, laalaalaa. Illalla juotiin sit sitä viiniä, kuunneltiin suomimusaa ja kettuunnuttiin toimimattomasta netistä. Ai jumalaut me painittiin sen nettitikun kaa, mut kyllä se nyt jo toimii ainakin toisella koneella :)

Tää meidän kämppä on muuten ISO. Tässä on 4h + keittiö, ja me asutaan tässä kaksistaan. Aika paljon ylimääräistä tilaa, parissa huoneessa ei ole mitään kalusteitakaan. Kylppäriäkin on oikein kaksin kappalein, ja sänkyjen tyynyt on sitä tuttua 1m x 1m –kokoa.

Tänään sunnuntaina nukuttiin rauhassa pitkään. Aamiaisen jälkeen lähdettiin turisteina tutustumaan Diessenin keskustaan. Diessen on noin 10 000 paikkakunta suuren Ammersee-järven rannalla. Keskustassa on paljon pitkiä, kapeita katuja, ylä- ja alamäkiä ja katujen varsilla upeita alppityylisiä taloja. Rakennukset on maalattu erivärisiksi ja seinissä on kaikenlaisia maalauksia. On pieni leffateatteri, kalliita vaate- ja kenkäkauppoja ja jätskibaareja. Siellä täällä on ihania kukassa olevia kirsikkapuita ja taidettiin me pari magnoliaakin nähdä. Kun kävelee keskustan läpi alas rantaa kohti, pääsee junapysäkille, laivarantaan ja rantapuistoon. Laivarannassa nähtiin oikea siipirataslaiva ja joutsenia ihan läheltä! Sadekuuron hätyyttäminä palattiin kämpille.

Itse Wörlein Baumschuleniin emme ole vielä pikakierrosta enempää tutustuneet, vaikka tää kämppä siis sijaitsee myymäläalueella. Aika eksoottista katsoa olohuoneen ikkunasta ulos bonsaipuita, magnolioita ja vaikka mitä muotoonleikattuja pensaita. Jotenkin tää koko paikkakunnan pallopensasbuumi on vähän ärsyttävää. Tarviiko siis ihan kaiken olla pallon- tai kuutionmuotoista? Huomenna alkavat työt puutarhamyymälässä klo 8, ja varmaan sen jälkeen tiedän kertoa enemmän.